Wat Pho

Thaimaan-matkamme kuului Koh Taon lisäksi alkuperäisen suunnitelman mukaan neljä päivää Bangkokissa, mutta loppujen lopuksi olimmekin Bangkokissa viisi päivää lentokone ongelmien vuoksi. Täytyy sanoa, ettei yhtään ei harmittanut. Matka Koh Taolta sujui todella hyvin ja paljon tyynemmässä säässä kuin menomatka Koh Taolle. Matkustimme Lomprayah -yhtiön katamaraanilla ja täytyy sanoa, että kyseinen yhtiö oli järjestänyt kuljetukset paikasta A paikkaan B todella hyvin, niin että kukaan ei eksy väärän bussiin tai jää pois väärässä paikassa. Matkustajat saivat rintaansa tietyn värisen tarran, joka kertoi määränpään. Myös matkatavaroihin laitettiin saman värinen tarra. Kun saavuimme Donsakiin, niin siellä oli monta bussia, jotka veivät matkustajat eri puolille Thaimaata. Kun matkustajilla oli tarrat rinnassa, oli bussikuskien helppo ohjata kukin oikeaan bussiin. 

Näin kauniissa auringonnousussa lähdettiin liikkeelle

Tosin matkustamiseen meni koko päivä, lauttamatkoineen, odotteluineen lentokentällä ja lennolla Bangkokiin. Olimme perillä Bankokissa vasta kuuden maissa, koska lentomme oli hieman myöhässä. Don Muengin kentältä päätimme käyttää julkisia kulkuneuvoja, koska hotellimme Mermaid oli lähellä suht´ lähellä Asokin Skytrain -asemaa. Kentältä siirryimme ensin bussilla Skytrainin Mo Chit-asemalle.  Tosin siitä, mihin bussi meidät jätti oli jonkin matkaa asemalle emmekä löytäneet hissiä eikä asemalla ollut liukuportaita, joten jouduimme raahaamaan laukkujamme todella monta rappusta ylös asemalle. 

Hotelimme Mermaid oli todella siisti ja rauhallinen hotelli. Tosin toi kylpyhuoneen ja huoneen välinen ikkuna hieman häiritsi. Yleensä kun on tottunut kylpyhuonessa olemaan ilman katselijoita :). Hotellilla oli myös uima-allas ja ihan kohtuullinen aamiainen kuului hintaan.

Sunnuntaipäivä, joka oli meidän ensimmäinen päivä Bangkokissa, meni oikeastaan ihmetellessä suurkaupunkia. Kävimme kyllä Chatuchakin markkinoilla, joka oli aivan uskomaton kokemus. Parhaiten saa ehkä käsityksen kyseistä paikasta täältä. Lisäksi kävimme parissa läheisessä ostoskekuksessa ja hotellimme lähellä sijaitsevassa Benjasirin puistossa, jossa paikalliset urheilivat, viettivät aikaa ja jossa pääsi opettelemaan puiden ja kasvien nimiä.

Skytrain ja Benjasirin puisto vasemmalla

Armastus Benjasirin puistossa

Ostoskeskus Emporiumin sisäänkäynti

Maanantaina lähdimme sitten tutustumaan Wat Phon -temppeliin. Wat Pho, jonka virallinen nimi on Wat Phra Chetuphon Vimolmangklararm Rajwaramahaviharn, on Unescon maailmaperintölistalla. Wat Pho'on menimme ensin Skytrainillä Saphan Taksin -asemalle ja siellä siiryimme jokiveneseen. Tämä sen takia, että olimme miettineet jokiristeilyä, mutta totesimme, että ehkä emme ehdi toteuttaa sitä, joten tulipahan tehtyä ainakin pieni "risteily" joella.

Wat Pho on Bangkokin vanhin, perustettu 1781, ja laajin temppeli.  Temppelin alueella on sijainnut aikoinaan yliopisto. Nykyään siellä on perinteiseen thai-lääketieteenseen ja hierontaan keskittyvä koulu. Sisäänpääsymaksu oli 100 bathia per henkilö ja se sisälsi pienen pullon vettä. Tosin me emme löytäneet sitä kojua, mistä vesipullon olisi voinut lunastaa. Alue oli tosi laaja, me jaksoimme kierrellä vajaa neljä tuntia, mutta sitten alkoi lämpö ja aurinko hyydyttää. 

Wat Phossa on yli tuhat buddhapatsasta, mutta se varmaankin kaikkein kuuluisin ja turistien kuvaama, on 46 metriä pitkä Makaava Buddha. Makaava Buddha on niin iso ja sen ympärillä on pylväitä ja turisteja, joten siitä on vaikea saada hyvää kuvaa, jossa se näkysisi kokonaan. Monessa matkaoppaassa kehoitetaan tutustumaan Buddhan jalkapohjien kuviointiin, mutta valitettavasti jalkapohjat olivat korjauksessa, joten niitä emme nyt päässeet ihmettelemään. Makaavan Buddhan selkäpuolella 108 pronssimaljaa, joihin voi pudottaa kolikoita, jolloin takaa itselleen hyvän onnen. Valitettavasti minä keksityin niin ajatuksella katselmaan kuvauskulmia, että en huomannut pronssimaljoja ennen kuin oli liian myöhäistä. 

Phra Ubosuth on suurin ja kaikkein pyhin rakennus. Kullattu Buddha istuu meditoimassa yli kymmenen metriä korkean kullatun perustan päällä.

Alueella olevat rakennutkset sekä keramiikalla koristetut chedet olivat todella kauniita. Maalaukset ja koristelut olivat upeita ja värit olivat myös uskomattoman kauniita. Lisää Wat Phosta voit lukea englanniksi täältä.

Kun olimme nähneet tarpeeksi Buddhapatsaita, päätimme lähteä kävellen Chinatowniin. Silloinhan vietettiin kiinalaista uutta vuotta. Kun pyörimme Chinataownissa, niin yht'äkkiä tällä kadun pätkälle laitettiin aidat kadun varteen ja katua tuli vartioimaan poliiseja. Saimme selville, että Thaimaan kuninkaan kolmas lapsi Prinsessa Maha Chakri Sirindhorn tulisi osallistumaan paikallisen kauppakillan päivälliselle. Päätimme jäädä siis katsomaan tapahtumaa. Valitettavasti minulla ei ole kuvia siitä kuinka katua siivottiin ja putsattiin ennen Prinsessan tuloa, koska nuori poliisi, jonka kanssa keskustelimme googlekääntäjän avulla pyysi, ettemme ottaisi kuvia ja Prinsessasta ei missään tapauksessa saisi ottaa kuvia. No seuraavana aamuna näimme Thaimaan uutisissa koosteen Prinsessan päivän ohjelmasta ja huomasimme, että olimme melkein päässeet Thaimaan uutisiin. Kadun varrella odottaneita ihmisisä oli kuvattu, mutta pätkä oli leikattu niin, että se päättyi juuri ennen meitä. Mikä harmi :).

Suurin osa ihmisistä jäi odottamaan, että Prinsessa palaisi samaa reittiä, mutta kuulemma siihen menisi ainakin pari tuntia, joten me päätimme jättää Chinatownin ja lähteä hotellille, koska kello alkoi olla jo lähellä kuutta ja aamulla olimme lähteneet jo ennen yhdeksää liikenteeseen. Hotellille palasimme metrolla.

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Mutta niin oli seuraavakin päivä, jolloin matkasimme Kwai-joelle ja olisimme halunneet päästää tiikereitä vapauteen, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa. 

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Mitä mahtaa kissa maksaa?

Vielä kerran ennen siirtymistä Bangkokiin katsellaan kuvia Koh Taolta. Katsellaan hieman ruokakuvia. Koh Taolla on helppo valita hyvä ruokapaikka. Siellä nimittäin monessa ravintolassa joutuu jättämään kengät ravintolan ulkopuolelle ja jos ravintolan ulkopuolella on usein iso kasa kenkiä, niin yleensä siinä on hyvä ruokapaikka. Tässä kuva In Touch -ravintolan aamiaiselta, joten kovin monia sandaaleja ei ollut, mutta iltaisin piti katsella tarkkaan mihin kenkänsä jättää. Todella monen kaupan ovessa oli myös ilmoitus, että liikkeeseen ei saa tulla kengät jalassa sisään. 

Ruoka Koh Taolla on suuremmaksi osaksi todella hyvää. Oikeastaan vain pari kertaa saatiin aika mitättömän makuista ruokaa, mutta ne ravintolat tuli valittua muuten kuin suositusten perusteella. Hieman tulisempaa ruoan olin odottanut olevan, mutta toisaalta ihan kiva, että chili ei peittänyt kaikkia makuja alleen. Se mikä oli mielenkiintoista, niin monessa ravintolassa listalla oli kyllä alkupaloja, mutta yleensä ne tuli pääruuan jälkeen tai samaan aikaan kuin pääruoka. Thaimaassa ruokaillaan lusikan ja haarukan kera, veitsiä ei juurikaan näkynyt. 

Papaijasalaatti

Ihanan tulinen kana-kookkoskeitto maistui yösukelluksen jälkeen

Tämä pieni ravintola, nimeltään Nong Muay, oli ensimmäinen ravintola, jossa söimme Koh Taolla ja siellä tuli käytyä todella usein sen jälkeen. Ruoka oli todella hyvää ja omistajan noin 12-13 vuotias tytär ja noin kymmenen vuotias poika osallistuivat tarjoiluun ihanalla innolla. Kuulimme jälkeen päin, että se on yksi paikka, jota paikallisetkin suosittelevat. Hinnat olivat todella edullisia, pääruuat olivat 100-200 bathin välillä, eli 2,50-5 euroa.

rapeaa possua kiinalaisen parsakaalin kera, niin hyvää

Vaikka ravintoloiden ruokalistat vaikuttivat todella paksuilta, niin yleensä siltä löytyi parikymmentä eri tyyppistä kastiketta, joko kanalla, possulla, tofulla tai äyriäisillä ja sitten joko keitetyllä tai paistetulla riisillä tai nuudeleilla. Kalat ja häränliha oli hieman harvinaisempia pääruoka-aineita. 

Tämän alkupalan nimi oli Noname, kasviksia ja taikinaa friteerattuna. Oli hyvää

Mun ehdoton suosikki oli äyriäiset cashewpäkinöiden kera. Siis todella hyvää.

Koh Taolla kaikissa ravintoloissa, joissa me syötiin oli tarjolla shakeja, jotka oli tehty eri hedelmistä. Niissä ei ollut maitoa, vaan tuoretta hedelmää ja jäitä miksattuna. Siis todella hyviä. Harmi vaan ettei meiltä Suomesta saa niin tuoreita hedelmiä, koska maku ei ole sitä mitä Thaimaassa. Mun ehdoton suosikki oli mangoshake.

Kaikkein paras ateria me syötiin ravintola Barracudassa, joka on kalaravintola. Ravintola on todella pieni ja pöytä kannattaa varata. 

Valitettavasti kuva on todella epätarkka, mutta tämä kahden hengen seitsemää erilaista kalaruokaa sisältävä ateria maksoi 990 bathia eli vain noin 25 euroa. Aivan älyttömän hyvää. Suosittelen.

Toinen, ei perinteinen thaimaalainen ravintola, jossa kävimme, oli Portobello, joka on välimerellinen ravintola. Portobellossa työskenteli suomalainen kokki, jonka kanssa Armastus ehti hieman keskustella työskentelystä thaimaalaisessa ravintolassa. Armastus söi pitsaa, joka oli hänen mielestään hyvää. Minä valitsin annoksen, jossa oli härkää, kanaa ja possua grillattuna. Annos oli todella iso, mutta erittäin maukas. Barracuda ja Portobello sijaitsevat molemmat Sairee Villagessa lähellä toisiaan.

Paljon tuli syötyä myös hedelmiä. Hedelmät olivat todella hyviä. Eivät mitenkään erityisen halpoja, mutta nämäkin ananakset olivat supermakeita ja kypsiä. Hedelmiä sai myös valmiiksi kuorittuina ja viipaloituina.

Tämä kookospähkinä putosi meidän lähelle, kun lepäilimme rannalla. Kookospähkinä saattaa saavuttaa 80 km/h vauhdin pudotessaan ja erään arvioin mukaan 150 ihmistä kuolee vuosittain kookospähkinän putomisen aiheuttamiin vammoihin. Armastus halusi näyttää, kuinka kookospähkinän saa auki kiveen hakkaamalla, kuten Tom Hanks elokuvassa Cast Away. Mun vaan täytyy sanoa, että vaikka kookoksen mausta pidänkin esim. ruoassa, niin tosta kookosvedestä en oikein välitä.

Eräässä kaupassa käydessämme törmäsimme tähän kissaan. Otsikon tähän postaukseen sain, kun veljeni kysyi nähdessään tämän kuvan, että oliko kissa myynnissä kilo vai kappale hinnalla? Se ei meille kyllä kauppareisulla selvinnyt.

Tähän loppuun vielä muutama kukkakuva ja sitten voidaankin todeta että Koh Taolla oli todella ihanaa lomailla kaikin puolin. Vaikka matka sinne olikin hieman hankalaa, niin kyllä perilläolo korvasi vaikeudet. Voin lämpimästi suositella käymään Koh Taolla, varsinkin jos aikoo reissata enemmän Thaimaassa.

Seuraavissa postauksissa sitten juttua Bangokista, retkestä Kwai-joelle, Wat Poh'n temppelialueesta sekä siitä kuinka melkein päästiin Thaimaan television uutisiin.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille.